KAJASTUS 3-4 2023

Seikkaileva sokko

Rauni Laihonen (kirjoittaja). Muut tekevät mitä pystyvät, Heikki Mäkelä tekee mitä päättää tehdä. Hän on sokea maanviljelijä, joka hoitaa noin sadan lehmän tilaa. Hän nauttii monista haasteista, joista uusin oli ajatus Kilimanjaron valloittamisesta. Jutusta selviää, kuinka pohjalaiselle sisupussille kävi. Lue juttu

Näin luet uudistunutta Kajastusta. Tälle sivulle on koottu Kajastuksen artikkelit, jotka aukeavat kunkin jutun linkistä Lue juttu. Kuvat suurenevat hiirellä klikkaamalla. Kulttuurin tuulahduksia (Kulttuuri), kolumnit, Mauri ja Mustis -sarjakuva ja paljon muuta sisältöä löytyvät valikosta.

HUOM! Kännyköissä ja tableteissa valikko on kolme viivaa sivun ylänurkassa. Toinen valikko on alinna.

VIIMEINEN KAJASTUKSEN PÄÄKIRJOITUS

Lama-aikaa pelkäämättä perusti joukko kirjoittamisesta innostuneita sokeita Varjojen Mailta- lehden vuonna 1931. Heidän pontimenaan oli halu saada omia kirjallisia töitä näkevien luettavaksi eikä pieni julkaisupalkkiokaan ollut ankeina aikoina pahasta.
Nimensä 1950-luvulla Kajastukseksi muuttanut lehti eli pitkän elämän. Nyt luet loppuvaiheessaan verkkolehdeksi muuttuneen Kajastuksen viimeiseksi jäävää numeroa.
Lehden alkuvuosien numerot olivat ohuita vihkosia, joita myytiin kädestä käteen Helsingin kaduilla. Ne sisälsivät lähinnä runoja ja kertomuksia, joista osa tilattiin myös näkeviltä senttareilta. Vähitellen lehden sisältö monipuolistui ja palstoilla alkoi näkyä juttuja, joissa kerrottiin näkövammaisten elämää helpottavista keksinnöistä, kuten äänikirjoista.
Lehti sai paljon uutta virtaa, kun Oskari Lehtivaara ryhtyi uusin ottein sitä toimittamaan. Katukauppa jäi ja Kajastuksesta kasvoi vähitellen yleisaikakauslehti, jonka levikki oli parhaimmillaan yli 20 000 kappaletta. Mainostilan myynti toimi ja tuki-ilmoituksia oli sivukaupalla. Kajastuksesta tuli merkittävä julkaisijansa, Sokeain Henkinen Työ ry:n toiminnan rahoittaja.
Kun maan johtavat aikakauslehdet siirtyivät neliväriaikaan, Kajastus ei enää pysynyt kilpailussa mukana. Sisältö oli edelleen monipuolista ja ilmoittajien tukea riitti, mutta hiljalleen levikki alkoi laskea ja sitä myöten ilmoitusmyyntikin vähitellen hiipui. Rahasampo muuttui riipaksi.
Osana säästötoimia Näkövammaisten Kulttuuripalvelun hallitus päätti 2024 vuosisuunnitelmaa laatiessaan lopettaa Kajastus-lehden julkaisemisen. Lehden perustamista innoittavaa ajatusta emme kuitenkaan ole hylkäämässä. Ensi vuonna olemme tarjoamassa näkövammaisille kirjoittajille uutta julkaisukanavaa, Kajastus-blogia.
Oma suhteeni Kajastukseen on kaksivaiheinen. Tulin yhdistyksen hallitukseen nuorena touhottajana 1970-luvun lopulla ja kirjoittelin juttuja lehteen harvakseltaan aina 1990-luvulle saakka. Värikkäistä lehden päätoimittajista ovat mieleeni jääneet erityisesti Hesarin toimittajakoulusta vastavalmistunut Silja Linko-Lind ja monien tuntema Jussi Särkelä. Lopulta yhteyteni Kajastukseen katkesi vuosiksi, kunnes Kulttuuripalvelun puheenjohtajuuden myötä perin myös Kajastuksen päätoimittajuuden 2020. Lehdellä oli silloin jo toimittajana Ali Kinnunen, joka käytännössä hoiti lehden toimitustyön hamaan loppuun saakka. Sinulle Ali haluan yhdistyksen ja omasta puolestani esittää lämpimät kiitokset loistavasta työstäsi. Tunnollinen kädenjälkesi näkyy sekä lehden viime vuosien monipuolisessa sisällössä että eloisassa ulkoasussa.
Suuri kiitos kuuluu myös teille kaikille Kajastuksen avustajille, jotka olette artikkelein ja kolumnein tehneet Kajastuksen numeroista loppuun saakka painavia lukupaketteja. Kiitokset ansaitsevat tietysti myös lehden lukijat ja tukijat, erityisesti Näkövammaisten kirjastoyhdistys. Kajastuslehti.fi -verkkosivuja käytiin vähintään kurkistamassa loppuun saakka sankoin joukoin.
Kajastuksen viimeistä numeroa ideoidessamme sovimme, että emme jää murheessa varjojen maille vaeltamaan. Annos apeutta ja nostalgiaa sallittakoon, mutta parasta on iloisesti katsoa, mitä ajan uudet viestintäkuviot tuovat tullessaan. Kajastuksen tekeminen päättyy odottavin mielin.

Kajastuksen matkassa

Sanna Tynkkynen. Kajastuksen monivuotinen kirjoittaja ja lukija Sanna Tynkkynen muistelee tässä vuosiaan Kajastuksen kanssa. Sanna kirjoittaa, että ”vanhojen Kajastuksien läpikäyminen oli hieno aikamatka. Siellä kerrotaan monista asioista, jotka nyt tuntuvat itsestäänselviltä, mutta ovat tuolloin olleet uusia. Sivujen välistä löytyi myös monia tuttuja, kuten Hannes Tiira sanavisoineen ja Ari Suutarla matkakertomuksineen.” Lue juttu

Muistoja Kajastuksen vuosilta

Tuula Paasivirta. Vieläkö muistatte papin joulun, josta kerrottiin Kajastuksessa kuvin ja sanoin? Rovasti Tuula Paasivirta on avustanut Kajastusta monenlaisin kirjoituksin, muun muassa taiteesta kertovin artikkelein. Tässäkin lehdessä on hänen mainio juttunsa, miten näyttelyiden saavutettavuus on parantunut ja miten näkövammainen kokee taidenäyttelyt, silloin kun ne on tehty hyvin. Lue juttu

Kiitoksia ja hyvää joulua!

Ali Kinnunen. Muistelenpa minäkin, Kajastuksen toimittaja. Lämmin kiitos teille lukijoille ja tukijoille kuluneista vuosista. Samalla toivotan meidän kaikkien puolesta hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta. Eläkää! Lue juttu

Lenkki ketjussa

Joose Ojala. Kirjoittaessani tätä tekstiä Näkövammaisten Kulttuuripalvelun viimeiseen Kajastus-verkkolehteen, sain samanaikaisen toimeksiannon digitoida yhdistyksen äänitearkiston, jonka tallenteet sijoittuvat 1960-luvun lopusta 80-luvun alkuun. Näin minulle avautui pieni kurkistusikkuna yhdistyksen kenties vilkkaimpien vuosikymmenten toimintakulttuuriin sekä tapahtumiin. Lue juttu

Taianomainen Lappi

Minna Mononen. Lopultakin – kirjoittaja pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa. Perille pääseminen oli jo itsessään tietynlainen elämys. Kahdentoista tunnin autossa istumisen päätteeksi ei voinut erehtyä sijainnista, sillä ajomatka sinne oli ollut todella pitkä. Mutta kyllä kannatti, oli poroja, huskyjä, kaikkea mitä kuvitella saattoi. Lappi tuli ja jäi sydämeen lopullisesti. Lue juttu

Näyttelyt näkövammaisen silmin ja korvin

Tuula Paasivirta.  ”Olen kirjoittanut Kajastukseen taiteesta vuodesta 2006 alkaen. Näinä vuosina olemme saaneet erityisesti pääkaupunkiseudun museoissa nähdä isoja kehitysaskeleita näkövammaisten taiteenystävien kannalta ja iloksi. Meidät otetaan huomioon asiakkaina”. Kirjoittaja on sitä mieltä että vaikka Kajastus lehtenä loppuu, eikä uusia taide-esittelyjä tule, virtuaalimuseoissa kannattaa käydä, niissä näyttelyt jatkuvat kaikkien ulottuvilla. Lue juttu

Kuollut kulma. Miltä maailma näyttää sokkonäkökulmasta?

Marianne Tenhami. Miltä maailma näyttää sokkonäkökulmasta? Kuollut kulma -podcastin kuuntelijat saavat siitä esimakua kuunnellessaan Tessa Koposen ja Pihka Aaltosen jutustelua. Vain mielikuvitus on rajana! Lue juttu

Ensi keväänä taas

Pasi Päivinen.Valkeiden kinosten peittäessä maan ja tuulen tuivertaessa on oikea hetki paneutua ensi kevään puutarhanhoitoon. Se tapahtuu hyvin esimerkiksi lukemalla tämän jutun Mustilan arboretumista. Kun luonto herää eloon pitkän talven jälkeen, päivä pitenee ja ilma lämpenee on oltava valmis! Lue juttu

Tekoälysolistit

Joose Ojala. Tekoälyavusteinen äänen kloonaaminen tapahtuu siten, että ohjelmalle annetaan näyte henkilön puhe- tai lauluäänestä. Tämän jälkeen se analysoi ”kuulemansa” ja kehittää algoritmin, joka osaa tuottaa esimerkin kaltaista puhetta tai laulua. Tällä algoritmilla voidaan laulattaa mitä tahansa kappaleita ja puhuttaa mitä tahansa tekstiä. Kun musiikkikappaleen alkuperäisen solistin lauluosuus halutaan korvata toisen solistin lauluäänellä, tekoälyllä on siis oltava näyte korvaavan solistin laulusta. Lue juttu

Kerrankin näkevät kuuntelivat

Marianne Tenhami. Pengertalon pimeässä Kalliosalissa esitettiin Otteita Haitekstistä, jossa sokeat, heikkonäköiset ja näkevät katsojat ja kuulijat olivat samassa samassa asemassa. Myös esiintyjillä oli silmillään pimennysmaskit. Lue juttu

Euroopan historian mustimmassa pisteessä

Pasi Päivinen. Nyt se on tehty, olemme vierailleet Euroopan historian mustimmassa pisteessä. Opas pyysi meitä kävelemään molemmilla kerroilla kaasukammion läpi jonossa ja täydessä hiljaisuudessa uhreja kunnioittaen. Hän myös muistutti, että missään tapauksessa sisälle ei tarvitse mennä, jos tuntuu pahalta. Lue juttu

Ihmisoikeusfoorumi Marja Kantasen ja Ari Suutarlan muistoksi

Tuula Paasivirta. Kirkkohallituksen ihmisoikeusfoorumissa keskiössä oli kahden hiljattain edesmenneen konkarin ja uranuurtajan elämäntyön muistelu ja kunnioittaminen. He ovat valtiotieteiden maisteri Marja Kantanen (1949–2022) ja rovasti Ari Suutarla (1942-2023).   Marraskuisen seminaarin otsikko oli: Kirkon ihmisoikeusfoorumi: Mikä haastaa kirkkoa ja ihmisoikeustyötä juuri nyt? Lue juttu

Kiven sisällä

Pasi Päivinen. Kansallismuseon uusin museo on Vankilamuseo Hämeenlinnassa. Siellä kuka tahansa pääsee näkemään ja  aistimaan, millaista ”kiven sisällä” on tai millaista siellä oli. Seinät ovat täynnä kirjoituksia, ”Ken tästä ovesta käy saa kaiken toivon heittää” tai: ”Iloisiin jälleennäkemisiin!” Lue juttu

Lohturuokaa ja yhteisöllisyyttä

Sanna Tynkkynen. Retroasiat ovat täällä taas, joten on aika kaivaa raclettegrilli leipäkoneen vierestä kaapin perukoilta ja kutsua ystävät syömään ja viihtymään. Sveitsiläisten rakastama juustoinen herkku antaa mitä mainioimman syyn pitkään, rentoon ruokailuun yhdessä. Kenenkään ei tarvitse hikoilla lieden äärellä ja jokaiselle on jotakin. Lue juttu

Radiohartaksia kuuntelijaa varten

Tuula Paasivirta. ”Syksyllä 2023 sain pitää kuuden iltahartauden sarjan. Se oli haastavaa ja kiinnostavaa samaan aikaan. Edellisestä hartausjaksostani on lähes 20 vuotta. Koen kehittyneeni puhujana ja maailma on hyvin erilainen nykyään kuin silloin. Nykyään joutuu harkitsemaan sanomisiaan tarkemmin eli pohtimaan sanojen merkitystä eri ihmisryhmille. Lue juttu

Maanalainen ihmemaa

Pasi Päivinen. Puolan Wieliczka on yksi maailman vanhimmista teollisista kaivoksista. Sieltä on kaivettu suolaa kivikaudelta saakka, ja varsinainen kaivostoiminta käynnistyi 1300-luvun alussa jatkuen yhtäjaksoisesti yli 700 vuotta. Suola oli keskiajalla arvokasta kauppatavaraa luoden perustan Krakovan alueen kasvulle ja vauraudelle. Nyt kaivoksessa toimii museo, jossa pääsimme käymään. Lue juttu

Muisti menneisyyden arkkitehtinä

Timo Leinonen. Ilman mielipuolisia sotiakin uutisvirran sisältö voi tuntua ahdistavalle. Ympäristön tila ja sen vaikutukset maailman väestöön, yhteiskunnallisen keskustelun piirteet eri puolilla, ihmisoikeuksien loukkaukset, sananvapauden ja demokratian tila. Ihmiskunta ei kaihda jo koeteltuja huonoimpiakaan ratkaisuyrityksiä: pitkin Euroopan mannerta raportoidaan juutalaisvastaisuuden uudesta noususta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Näkymää tulevaisuudesta sävyttävät nyt lukuisat epävarmuudet. Lue juttu

Pohdintoja 3: Ihminen on kokonaisuus

Mika Veijalainen. Ihmisen sanotaan olevan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus. Tämä pitää varmasti paikkansa. Mieli ja keho ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Fysiikka vaikuttaa mielialaan, energiaan ja siten mahdollisesti sosiaalisiin suhteisiin. Sosiaaliset suhteet vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen. Lue juttu

Pohdintoja 4: Katse taakse päin

MikaVeijalainen. Yksi vuosi lähenee jälleen loppuaan. Onko ihmisillä tapana kääntää katsetta taaksepäin ja pohtia miten vuosi meni? Tuleeko edellisenä uutena vuotena mahdollisesti tehtyjä lupauksia mietittyä, saiko ne pidettyä? Vai tuliko vuoteen asetettua muuten tavoitteita ja nyt miettii, täyttyivätkö ne? Miten kulunutta vuotta pitäisi arvioida ja arvottaa vai pitääkö niin ylipäätään tehdä? Kuinka kriittinen omiin tekemisiin on järkevää olla? Lue juttu